Matka Kesäkuun helteisiin
Tänä kesänä aloitimme jokavuotisen automatkamme etelä-Ranskaan varsin viileästä Turusta. Säät suosivat meitä kuitenkin kerrankin koko ajon ajan, alusta loppuun. Sitä jaksoimme ihmetellä. Normaalisti tuulee, sataa rakeita sekä vettä, hernerokkasumua piisaa ja kesävaatteista saa vain haaveilla!
Matka alkoi Vikingin yölaivalla mukavassa hytissä buffetin antimia massu pullollaan ja jatkui läpi kesäisen kauniin Ruotsin rauhallisissa leppoisissa tunnelmissa aina Odensen majapaikkaamme saakka. Siellä majoituimme meille aivan uuteen motellityyppiseen herttaiseen hotelliin jossa saimme aivan kelvollisen päivällisen sekä aamulla lisäksi maittavan aamiaisenkin. Ainoa mutta oli huoneestamme kokonaan puuttunut ilmanvaihto! Se jäänee siksi ainoaksi visiitiksemme - ellei heiltä löydy toisentyyppisiä huoneita ensikerralle. Yövyimme Odensessa koska viime tingassa saimme puhelinsoiton Saksasta autojunafirmalta, että juna lähtisikin viitisen tuntia aiemmin kuin mitä aikataulussa oli luvattu, glups. Meiltä oli kuulemma mennyt varhaisempi asiasta kertonut sähköposti sivu suun, mutta kiitollisena totesimme, että ehtisimme kyllä tuohon varhaisempaankin lähtöajankohtaan - huh helpotus!
Yleensä aina Tanskassa viimeistään alkaa vimmatunmoinen tuuli, kuten nytkin. Se saatteli meitä Ruotsin puolelta Tanskaan yli korkeiden siltojen, auton huojuessa ja heittelehtiessä "jännittävästi" puuskien mukaan. Silti aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla.
Hampurissa meillä oli reippaasti aikaa ennen junan lähtöä, siirrettyämme edellispäivän yöpymispaikkaa tosiaan aiottua Malmötä etelämmäksi. Meillä on suosikkiravintola aivan siinä suttuisen Hampurin Altonan juna-aseman kulmilla; turkkilainen kebab-paikka. Noita annoksia ei tosin samoiksi kebabeiksi tunnistaisi joita suomessa samoin nimikkein tarjojillaan. Paikka ei nytkään jättänyt kylmäksi, vaikka muistikuvamme aiemmilta vuosilta olivat jonkun verran mehevämmät kuin mitä nyt lautaselta löytyi. Ei aina voi onnistua.
Yllä autojuna on saapunut Hampurin asemalle ja odotellaan autojen lastausta matkaa varten.
Juna sitten taas oli kyllä varsinainen näky! Deutche Bahnin Autozug lopetti toimintansa viime kesäisen reissun jälkeen ja nyt oli remmissä aivan uusi firma. Luulimme viimevuosien kokemustemme perusteella, että DB oli epämukava ja vähän epäsiisti... ja että nyt yksityistämisen tms. johdosta uusi yrittäjä panisi parastaan. Vielä mitä! DB:n sutttuiset vaunut oikeastaan vaikuttavat nyt jälkikäteen varsin kuranteilta tähän tänäkesäiseen rakkineeseen verrattuna! unat olivat tälle reitille rahdattu silminnähtävästi Italian poistohuutokaupoista - päätellen hygienian tasosta ja vanhoista italiankielisistä tarroista. Hurja ulkonäkö meinasi pelästyttää jo ulkopuolelta eivätkä sisätilatkaan täyttäneet niitä innostuneita odotuksia joita meille siisteillä raikkailla saksalaistyylisillä sisäkuvauksilla mukavuuksista etukäteen oli tarjoiltu. Noh, paikat oli ostettu ja silleen...meitä nyt vain nauratti. Eihän siinä enää muuta oikein voinutkaan. Kummalliselta tuntui että uusi firma tarjoaa ihan tosissaan tätä itä-Eurooppalaista junatunnelmaa meille varsin hinnakkaalla laskulla ja saksalaisin mielikuvin! Kaikkea sitä...
Patjat olivat 3 hengen junaosastossamme sentään mukavammat kuin taannoisissa DB:n 6 hengen osastoissa. Osastomme oli kuitenkin hurjan ahdas ja mukavammista patjoista huolimatta heräilin säätämään milloin mitäkin, kuten tapaani kuuluu vieraissa paikoissa unta yrittäessäni. Naapurihytin pikkupojan yölliset heräilyt paperinohuen välioven takaa saivat lisäksi myös meidät valveille. Meidät oli luvattu heittää pihalle junasta klo 5 aamulla, mutta iloksemme huomasimme kellon olevan jo lähes seitsemän kun juna saapui asemalle ja me rupesimme itseksemme heräilemään siinä sitten. Se oli mukavan rentoa. Siinä kohtaa olimme iloiset siitä, etteivät nämä uudet tyypit oikein tienneet miten tämä homma hoidetaan täsmällisesti. Saimme lorvailla lähes omia aikojamme laiturille ja autojenkin purkaminen kesti mukavan tovin. Mieskin kerkisi siinä välissä vetäisemään vähän mannermaista aamupalaansa ennen auton rattiin päätymistä. Varsinainen aamiainen nautittiin sitten Sveitsissä ja se oli hyvä se aamiainen! Kaunis Sveitsi, aina yhtä ihastuttava!
Koko päivän kohokohta oli saapuminen Ventimiglian "Standaan" kuten me tuota supermarketia Italian ja Ranskan rajan lähistöllä yhä kutsumme. Taitaa olla kuitenkin Carrefour nimeltään se ketju nykyään. Siellä pakkasimme kauppakassit pullolleen Italian herkkuja. Ihanaa!
Yllä iki-ihana Menton kuten sen näimme Ranskan Rivieralle tänä kesänä saapuessamme.
Siitä matka olikin ihan tuttua ja tuntui kuin kotona jo oltaisiin. Rajan takana katseen kohtasi rakas kaunis Ranska!
Ja oli kuuma! Jo Italiassa yli 30-asteen helle kävi päälle yllättävällä voimalla. Ei meidän valkoiset viluiset vartalomme olleet tähän nyt yhtään tottuneet, joten voipumushan se iski jo kävelystä autolta lounasravintolaan huoltsikalla :D Oli niin eksoottista, että - taas vaihteeksi. Ei siihen ikinä kyllästy; kuumuuteen viileällä iholla kylmän kevään jälkeen, etelän tuoksuihin, väreihin, äänekkyyteen. Aaah.